|
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Hakutulokset
( 31.07.2009) hei mistä saan selville ystäväni hautapaikan onko tuotu suomeen haudattavaksi vaikka hänet tapettiin jamaikalla joku vuosi sitten olisin kovin kiitollinen tiedosta todella tärkeää minulle
Jos hänet on tuotu Suomeen, hänet on luultavimmin haudattu kotipaikkakunnan hautausmaalle. Niitä on eri uskontokuntien tarpeisiin ainakin Helsingissä useita. Täältä löydät ev.-lut. -seurakuntien yhteystietoja:
http://www.tie.to/hautausmaat/
Toivottavasti löydät ystäväsi viimeisen leposijan.
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 12.03.2010) Haluaisin tietää hautaustapojen historiasta Suomessa. Lähinnä tavallisten torpparien yms. ihmisten. Esimerkiksi miten haudattiin 1600-luvulla? Vietettiinkö 1700-luvulla hautajaisia? Koska arkut tulivat mukaan? Äitini kertoi kuulleensa muistitietona, että 1800-luvun loppupuolella Hämeessä vanhat ihmiset haudattiin mustissa arkuissa ja lapset valkoisissa. Pitääköhän tämä paikkaansa? Entä tieto, että rikkaat ja ns paremmat ihmiset haudattiin eri viikonpäivinä kuin tavalliset ihmiset? Jos matka oli pitkä lähimpään kirkkoon, esim 1600-1700-luvuilla, kuljetettiinko vainajat kuitenkin sinne kirkkoon? Entä köyhät ihmiset, joilla ei ollut hevosta tai vesitietä lähellä? Entä kuolleena syntyneet tai synnytyksessä kuolleet lapset? Vietiinkö heidätkin jonnekin kauas kirkkomaalle? Koska hautausmaat nykymuodossa on keksitty? Koska haudoille on hautajaisissa yleensäkään aloitettu laskemaan seppeleitä ja kukkavihkoja? Tuskin vielä 1600 - 1700-luvuilla? Jos tämä on liian laaja kysymys, otan mielelläni vastaan vinkin kirjastosta löytyvästä kirjasta tai kirjoista joista saisin tietoa kysymyksiini. Kiitos.
Hautaukseen liittyviä perinteitä ja tapoja esitellään kansatieteellisissä yleisesityksissä
Vuorela, Toivo
Suomalainen kansankulttuuri. - WSOY, 1975
Talve, Ilmar
Suomen kansankulttuuri. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1979 ja myöh.
ja useissa historian yleisesityksissä, esim.
Suhonen, Alli
Avioliitto ja perhejuhlat
(Teoksessa: Suomen kulttuurihistoria 3:2. - Gummerus, 1935)
Kirkollisen hautauskäytännön historiaa esittelevät mm.
Lehtonen, Aleksi
Kirkon pyhät toimitukset. - WSOY, 1931
Lempiäinen, Pentti
Pyhät toimitukset. - Kirjapaja, 1974 ja uud. p. myöhemmin
Hautausmaiden historiaa
Wirkkala, Ilmari
Suomen hautausmaiden historia. - WSOY, 1945
Gardberg, C. J.
Maan poveen : Suomen luterilaiset hautausmaat, kirkkomaat ja haudat. - Schildts, 2003.
Monet paikallis- ja aluehistorialliset teokset käsittelevät myös kansanelämää ja -tapoja, mainitsen tässä ennen muuta
Juva, Mikko
Varsinais-Suomen historia 7,3-4 : Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden hallitsemina vuosisatoina (1600-1808). - Varsinais-Suomen historiantutkimusyhdistys, 1955.
Laasonen, Pentti
Pohjois-Karjalan luterilainen kirkollinen kansankulttuuri Ruotsin vallan aikana. - Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1967.
Ojanen, Eeva
Kirkko ja kansanelämä Länsi-Hämeessä 1800-luvulla. - Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1966
(joka tietysti jo menee kysymyksessä mainitun ajan ulkopuolelle)
Käsityksen siitä, kuinka hengellinen (ja sen kanssa tiiviissä yhteistyössä oleva maallinen) esivalta halusi hautaustoimen tapahtuvan, saa vuoden 1686 kirkkolaista, jonka suomennoksesta on olemassa näköispainos
Kircko-Laki Ja Ordningi 1686 / toimittaneet Lahja-Irene Hellemaa, Anja Jussila ja Martti Parvio. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1986
Tekijän suorittamaan perinteenkeruuseen perustuu
Kuuliala, Wiljo-Kustaa
Entisajan talonpoikaisyhteisö ja kirkko. - WSOY, 1960
kaiken kattavin ja perusteellisin tutkimus vanhasta kristillisen ajan hautauskulttuuristamme on epäilemättä
Rimpiläinen, Olavi
Läntisen perinteen mukainen hautauskäytäntö Suomessa ennen isoavihaa. - Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1971
sekä saman tekijän
Suomalainen hautauspuhe puhdasoppisuuden aikana. - Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1973
Kuolemaan ja hautaukseen liittyviä perinteitä esittelee vertaillen muihin kansoihin
Pentikäinen, Juha
Suomalaisen lähtö : kirjoituksia pohjoisesta kuolemankulttuurista. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1990
Kukkien ja koristeiden käyttöä hautausmailla ja haudoilla käsittelee kokoavasti
Erkamo, V.
Suomen hautausmaiden historiasta ja niiden ensimmäisistä koristekasveista
(Teoksessa: Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 68-69, 1978-1979)
Kaikkiin teoksiin liittyy kirjallisuusluetteloita. Erikseen pitää mainita Juha Pentikäisen kirja, johon sisältyy Salme Korhosen laatima suomalaisen kuolemankulttuurin ja kuoleman tutkimuksen kirjallisuusluettelo.
Tässä yhteydessä ei ole mahdollista laatia kovin tyhjentävää selvitystä kysymyksessä mainituista asioista. Säilyneet tiedonannot vanhimmilta ajoilta ovat hajanaisia, käytännöt ovat vaihdelleet alueelta toiselle ja aikojen kuluessa. Osaa yllämainitusta kirjallisuudesta voi myös arvostella siitä, että se ei usein täsmällisesti ajoita kuvaamiaan tapoja, vaan puhuu vain ylimalkaisesti "entisajasta".
Joitakin seikkoja kuitenkin:
Hautausmaita on kirkkojen yhteydessä ollut aina. Vanha rinnakkaistapa haudata kirkkoon lattian alle koki varsinaisen buumin 1600-luvulta alkaen ja kukoisti seuraavan vuosisadan loppuun. Tämän käytännön ladunavaajia olivat säätyläisperheet, joita tavallinen rahvaskin jäljitteli varallisuuden mukaan. Esivalta ei sitä suosinut, mutta kentän tasolla ei siitä välttämättä haluttu luopua koska se oli tärkeä tulonlähde seurakunnalle (kirkkomaahan hautaaminen oli yleensä ilmaista). Perustana tavan nykyaikaistamiselle oli tietysti kalmanhaju ja myöhemmin lisääntyvä tietoisuus muistakin hygieniaongelmista. Monet seurakunnat taipuivat luopumaan kirkkoihin hautaamisesta 1700-luvun loppuun mennessä. Lopullisesti se kiellettiin v. 1822.
Koska kirkkojen tilat täyttyivät pian, piti luita välillä poistaa. Ne haudattiin maahan, joillakin paikkakunnilla oli kuitenkin rakennettu erillisiä luuhuoneita niiden jatkosäilytystä varten.
Ajan työvälineillä oli ylen vaikea kaivaa hautoja routaiseen maahan. Sen vuoksi syksyllä kaivettiin suuri yhteishauta tai rakennettin joku tila, johon vainajat sijoitettiin odottamaan lämmintä vuodenaikaa ja lopullista hautausta.
Vaikka vuoden 1686 kirkkolaki edellyttikin, että hautausmaita kunnioitettiin, ei niihin todellisuudessa suhtauduttu kovinkaan suurella kunnioituksella, vaan ne olivat usein eristämättöminä pelkkiä laidunmaita. Ensimmäisinä rupesivat varakkaat suojaamaan omiensa hautoja.
Varhemmin vainajat haudattiin ilman arkkua. Varakkaammat alkoivat ensimmäisinä käyttää niitä, 1700-luvulla jo köyhätkin. Tapana on todella ollut - ilmeisesti 1800-luvullakin - että aikuisen arkku maalattiin mustaksi ja lasten valkoiseksi.
Kirkkomaiden täyttyessä hautausmaita ruvettiin perustamaan myös kirkoista etäämmälle. Ainakin joissakin suuremmissa kaupungeissamme - Helsingissä ja Turussa - niitä ruvettiin 1800-luvun alkupuolella vihdoin kehittämään todellisiksi hoidelluiksi puistoiksi. Kukkia yksittäisille haudoille ruvettiin asettamaan vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tässäkin olivat varakkaammat ihmiset aloittajina ja esikuvina.
Alkuaan hautaan siunaamiset järjestettiin sunnuntaisin ennen seurakunnan yhteisen jumalanpalveluksen alkua. Myöhemmin niitä ruvettiin pitämään enimmäkseen arkipäivinä.
Kaikki eivät olleet oikeutettuja kristilliseen hautaan siunaamiseen. Vuoden 1686 kirkkolaki esim. mainitsee seuraavat ongelmatapaukset (18. luku, § 9-12): kastamattomat lapset olivat oikeutettuja siunaukseen, murhatut aviottomat lapset haudattiin kirkkomaan takimmaisiin osiin, toisuskoiset saivat hautapaikan mutta eivät siunausta, jumalattomasti eläneiden oikeudesta siunaukseen päätti lopullisesti oikeusistuin, samoin itsemurhan tehneiden.
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 14.04.2010) Kuinka paljon Suomessa on yhteensä hautausmaita? Olen itse löytänyt tiedon, että hautausmaita oli vuonna 1983 1196 kappaletta. Onko mitään päivitystä tullut tähän asiaan?
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 29.05.2008) Minne jehovantodistajat ja helluntaiseurakunnan jäsenet haudataan? Eivätkö luterilaisen kirkon hautausmaat ole pelkästään luterilaisen kirkon jäsenille?
Vuoden 2004 alusta voimaan tulleen Hautaustoimilain (teksti luettavissa osoitteessa http://www.finlex.fi/fi/laki/ajanta...toimilaki) 3. pykälän mukaan yksinomaan Evankelis-luterilaisilla seurakunnilla on velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita ja 4. pykälän mukaan osoittaa kaikille hautapaikka. 6. pykälän mukaan kaikki hautauksista perittävät maksut ovat yhtäläiset vainajan uskontokuntaan kuulumisesta riippumatta. Järjestelmän perustana on se, että Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat saavat valtion ja kuntien ohella osuuden yhteisöiltä perittävistä veroista eli tavallaan yhteiskunta ostaa seurakunnilta hautausmaapalvelun. Jo vuoden 1923 alussa voimaan tulleen Uskonnonvapauslain 10. pykälässä määrättiin, että evankelis-luterilaisten seurakuntien oli otettava hautausmailleen myös sellaiset vainajat, jotka eivät olleet kirkon jäseniä, mutta joille ei voitu osoittaa muuta hautapaikkaa. jehovantodistajien ja helluntalaiskristittyjen todennäköinen hautauspaikka siis on evankelis-luterilainen hautausmaa.
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 05.02.2008) Mistä saisi tietää, mistä löytyvät "tunnettujen" vainajien haudat? Helsingin seudulla (Malmi / Hietaniemi) on tiedot muutamista, mutta ei niissäkään kaikki. Nimim. "Kukan ansainneet"
iGS-toimitus otti yhteyttä Helsingin seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikköön, Risto Lehtoon, joka kertoi näin:
”Wikipediassa, luokassa Suomen hautausmaat, on listattuna muutamia hautausmaita, esimerkiksi Helsingin hautausmaat. Näiden kohdalla on mainittu joitakin "tunnettuja" vainajia. Hautausmaiden toimistoista voi kysyä hautausmaalle haudatun henkilön hautapaikan. Ainakin Hietaniemen ja Malmin hautausmaan toimistosta saa pyytämällä pienen karttalehdykän, josta löytyvät joidenkin hautausmaalle haudattujen "tunnettujen" vainajien tiedot. Voitto Viro on kirjoittanut kirjan: Vanha hautausmaa, Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas, vuodelta 1993, jossa on vanhempaan Suomen historiaan, kulttuuriin yms. vaikuttaneita henkilöitä hautapaikkatunnisteineen.
Meillä on käynnistymässä projekti, jonka tarkoituksena on saada parin vuoden sisällä jonkinlainen opaskartta hautausmaittain yleisön käyttöön. Tähän karttaan on tarkoitus liittää myös tunnettujen vainajien hautapaikkatietoja. Muualla Suomessa, ainakin Turussa, on viime vuonna tehty samanlainen opaskartta. Oletan, että suurimmissa seurakunnissa vastaavia löytyy.
Paikallisesti on tehty myös paikkakunnan hautausmaista kirjoja, joissa voi olla alueen historiaan vaikuttaneiden henkilöiden hautapaikkatietoja. Yleensä näiden julkaisujen painosmäärät ovat olleet pieniä, niitä löytynee varmaankin kyseisten paikkakuntien kirjastoista. Muistini mukaan kirjoja on tehty seuraavissa kaupungeissa: Oulu, Turku, Jyväskylä, Kuopio ja Kotkassa ilmestynee tänä vuonna.
Helsingissä on se ongelma että tämmöiseen yhteen opaskarttaan täytyy valita mitä siihen tullaan laittamaan, esimerkiksi Hietaniemeen on haudattu useita satoja jollakin lailla tunnettuja tieteen, taiteen, kulttuurin, hallinnon, politiikan yms. henkilöitä. Näitä ei saa mihinkään opaskarttaan mahtumaan, vaan haudat täytyy käydä paikan päällä bongaamassa.
Se, että mihin joku tunnettu henkilö on Suomessa haudattu vaatii jo enemmän töitä. Erilaisista hakemistoista, taiteilijamatrikkeleista tms. jos löytää missä asunut tai mille paikkakunnalle joku on haudattu niin sitten paikallisen hautausmaan toimistosta kysyy vaan hautapaikkatiedot. Vaatii sitkeyttä.”
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 30.07.2010) Minne uurnat haudataan talinnassa,eestissä?
Tallinnan hautausmailla on kaikilla paikkoja tuhkauurnille. Piritan hautausmaalta ei anneta enää uusia hautapaikkoja, mutta muista voi uurnalle saada paikan. Uurnan hautaaminen maksaa 755 EEK eli 46 euroa. Tallinnan hautausmaat ovat:
Pirita, Rumme tee 7
Metsakalmistu, Kloostrimetsa tee 36
Hiekka, Kalmistu tee 34
Siselinna, Toonela tee 3
Hiiu-Rahu, Hiiu-Suurtüki 1
Rahumäe, Rahumäe tee 8 A
Pärnamäe, Pärnamäe tee 36
Lähde:
http://www.kalmistud.ee
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 29.12.2009) Onko Suomessa (tai paikkuntakohtaiisesti Vantaalla ) rajoituksia tai sääntöjä hautamuistomerkkejä koskien? Lähinnä kiinnostaa voiko haudan muistokivi olla "omatekoinen" esim. luonnonkivi, johon kiinnitetty enkeli tai lintu ja nimilaatta taikka kuten vanhoissa haudoissa: valurautaristi?
Hautausmaille pystytettävistä muistomerkeistä on lakipykäläkin, Hautaustoimilain 14. pykälä
"Hautaoikeuden haltija päättää haudalle sijoitettavista hautakivistä ja muista muistomerkeistä. Muistomerkin tulee olla hautausmaan yleiskuvaan sopiva eikä se saa loukata vainajan muistoa tai hautausmaan arvokkuutta. Muistomerkin hyväksyy hautausmaan ylläpitäjä.
Haudalle sijoitettua muistomerkkiä ei saa poistaa ilman hautausmaan ylläpitäjän suostumusta.
Hautaoikeuden lakattua hautausmaan ylläpitäjän tulee tarjota hautaoikeuden haltijalle tilaisuus poistaa hautamuistomerkki, jollei hautausmaan ylläpitäjä erityisestä syystä päätä pitää muistomerkistä huolta hautaoikeuden lakkaamisen jälkeen. Jos hautamuistomerkkiä ei ole poistettu kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hautaoikeuden haltijalle on varattu tilaisuus sen poistamiseen, hautamuistomerkki siirtyy hautausmaan ylläpitäjälle vastikkeetta"".
Saman lain 3. pykälän mukaan Evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat velvollisia ylläpitämään yleisiä hautausmaita. Pykälien 7-8 mukaan myös muille voidaan antaa oikeus hautausmaan perustamiseen. Evankelis-luterilaisissa seurakunnissa näissä asioissa noudatettavista menettelytavoista päätetään seurakunnan Hautaustoimen ohjesäännössä (Kirkkolain 17. luku, 7. pykälä).
Kiviveistämöiden markkinoimat muistomerkit lienevät sellaisia, että ne automaattisesti kelpaa-vat. Muistomerkin sopivuus pitää kuitenkin aina varmistaa hautausmaan ylläpitäjän kanssa ennen sen pystytystä. Nykyään on vallalla suuntaus, joka hyväksyy monimuotoisemmat ja yksilöllisemmät mallit. Joillakin hautausmaiden osa-aluilla voi olla tiukemmat määräykset.
Vantaan seurakuntien hautausmaiden esittely ja hautatoimiston yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.vantaanseurakunnat.fi/vs...autausmaat
Arvelisin että kysymyksessä mainitut muistomerkit tullaan hyväksymään.
KIRJALLISUUTTA:
Hautaustoimen käsikirja / Pirjo Aaltonen...ym. - Edita, 2005
(s. 145-158 Hautamuistomerkki ja 207-210 Päätöksenteko ja muutoksenhaku)
Lakitekstit löytyvät osoitteesta
http://www.finlex.fi/fi/
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 12.05.2010) Kuinka nopeasti hautauksen jälkeen hauta luodaan umpeen? Pitääkö siitä saada kaunis hautakumpu ja kukat siihen kauniisti? Vai riittääkö, että hauta luodaan umpeen, ei maan tasalle asti ja kukat heitetään sinne perään.
Onko siihen mitään ohjeistusta, vai onko käytäntö, että miten kukin hautausmaa asian hoitaa? Hautarauhan säilymiseksi pitäisi olla mielestäni jokin aikaraja, milloin hautaan kosketaan ollenkaan. Tai jos kosketaan, tehdään siitä hautakumpu, ei kuoppa.
Valitettavasti emme ole löytäneet vastauksia kysymyksiisi. Neuvoisin Sinua halutessasi kääntymään esim hautaustoimiston tai Helsingin seurakuntien hautausmaiden toimistojen puoleen, yhteystiedot http://www.helsinginseurakuntayhtym...?deptid=46
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 20.05.2010) Haluaisin löytää Helsinkiin 1950-luvulla haudatun sukulaiseni haudan. Mistä voisi tiedustella haudan sijaintia? Tiedän sukulaiseni nimen ja todennäköisen hautausmaan mutta en tiedä tarkkaa kuolinvuotta.
Helsingin seurakuntayhtymän hautausmaita ovat Hietaniemi, Honkanummi, Kallion kirkon uurnaholvi, Kulosaari, Malmi, Maunula ja Östersundom. Näiden hautausmaiden hautapaikkojen sijaintitiedot saat keskitetysti Helsingin seurakuntien keskusrekisteristä / hautapalvelut, puhelin (09) 2340 6000.
http://www.helsinginseurakuntayhtym...deptid=779
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 19.08.2010) Voiko vainajan tuhkan sirotella sukuhaudalle, vai onko se haudattava uurnassa maahan?
Igs-toimitus otti yhteyttä Helsingin seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikköön, Risto Lehtoon. Hän vastasi näin:
"Pääsääntö on, että tuhkan sirottelun voi tehdä hautausmailla vain tätä varten nimetylle alueelle. Sirottelualueita Suomessa on vain muutamalla kymmenellä hautausmaalla. Työn tekevät yleensä seurakunnan vahtimestarit. Suomen yli 400 seurakunnassa on toisistaan poikkeavia käytäntöjä, joten tässäkin tapauksessa on viisainta ottaa yhteyttä siihen seurakuntaan, jonka hautausmaalla sukuhauta sijaitsee."
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 13.06.2008) Petäjäveden vanhan kirkon hautausmaalla on useammassa vanhassa hautakivessä kaiverruksena henkilönnimien perässä "ja lapset". En ole tällaiseen törmännyt muualla, eipä sillä että olisin tarkasti katsonutkaan. Mitä on mahdollisesti ajateltu, kun vanhemmista on mainittu nimet, tittelit, syntymä- ja kuolinajat, mutta lapsista ei mitään? Eivät kai lapset enää kuollessaan ole pelkkiä vanhempiensa jatkeita - kyllä kai jokainen on oman nimensä arvoinen? Ollut myös vanhoina aikoina?
Ulottuvillamme oleva kirjallisuus ei anna tähän kysymykseen vastausta. Jonkinlaisena vertauskohteena voisi olla esim. Rengon hautausmaa, jonka muistomerkeistä ja hautakirjoituksista on ilmestynyt kirja
Rengon seurakunnan hautausmaa : hautakirjoitukset ja muistomerkit / muistiin merkinnyt K. V. Elovaara. - Hämeenlinna, 1931.
Sen luettelemassa 560 tekstissä ei nähdäkseni tällaisesta käytännöstä ole jälkiä. Pienenä kuolleet torpparinkin lapset ovat saaneet oman nimensä muistomerkkiin (usein puiseen tai metallilevyyn). Petäjäveden hautamuistomerkit lienevät jonkin verran varhaisemmalta ajalta ja tapa on voinut muuttua, lisäksi perinteet ovat voineet poiketa toisistaan eri paikkakunnilla. Olisiko niin, että 'lapset' eivät olekaan haudassa lepääviä, vaan hautakiven kustantajia ja pystyttäjiä? Aikaisemmin tapana oli kirjoittaa tällaisia tietoja tavallisiinkin hautakiviin (nykyään kai vain silloin kuin joku yhteisö kustantaa muistomerkin jollekin merkkihenkilölle. Hautakiven koko ja näkö saattoi olla jonkinlainen näyttämisen paikka niin vainajan kuin pystyttäjienkin kannalta katsottuna.
Suhtautuminen lapsiin on varmasti voinut aikaisemmin olla jossain määrin erilainen kuin nykyään. Lapsia syntyi runsaasti ja yhtä lailla kuolleisuus heidän joukossaan oli kaikkina ikäkausina suuri. Normaalitilanne oli se, että perheen ensimmäiset vainajat olivat lapsia. Voi tietysti ajatella, että varakkaimmissa perheissä - nehän lähinnä kykenivät kiven kustantamaan kun köyhemmillä oli vain puisia ja sittemmin lahonneita muistomerkkejä - pysyvä muistomerkki hankittiin vasta vanhempien kuoltua, nimien asettelu aloitettiin vanhemmista ja aiemmin kuolleet lapset lisättiin vasta sitten jos ylipäätään kiveen mahtuivat. Monesti mahdollisia tilaongelmia ratkottiin kyllä niinkin, että tekstiä kaiverrettiin kiven toisellekin puolelle. Varmasti olisi kuitenkin kohtuutonta ja liioiteltua väittää, että lapsen kuolemaan olisi tuolloin suhtauduttu välinpitämättömästi ja tunteettomasti.
Kirjallisuutta:
Maan poveen : Suomen luterilaiset hautausmaat, kirkkomaat ja haudat / C. J. Gardberg. - Schildts, 2003.
Suomen hautausmaiden historia / Ilmari Wirkkala. - WSOY, 1945.
Viimeiset leposijamme : hautausmaat ja hautamuistomerkit / toim. Pentti Lempiäinen ja Brita Nickels. - SLEY-kirjat, 1990.
Jumalan puistot kauniiksi : hautausmaiden opas / julk. Laajennetun piispainkokouksen asettama komitea. - Suomen kirkon sisälähetysseura, 1955.
Jumalan puistot : leposijoja ja hautausmaita / toim. Maila Talvio. - WSOY, 1927.
Helsingin hautausmaat kuvissa / H. J. Viherjuuri. - Otava, 1940.
Tiet kaikki yhtyy täällä : historiaa Helsingin Vanhalla hautausmaalla / teksti: Vilho Suomi. - Tammi, 1966.
Hautaustoimen käsikirja / Pirjo Aaltonen ym. - Edita, 2005.
Hautauskulttuuri Suomessa : Suomen hautaustoimistojen liiton 50-vuotisjuhlakirja / Kyösti Kiiskinen. - Suomen hautaustoimistojen liitto, 1992.
Hautausmaat arkipäivän asioina / Bey Heng. - Kirjaneliö, 1994.
Vanha hautausmaa : Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas / Voitto Viro. - 3. p. - Otava, 2001.
Petäjäveden vanhan kirkon tarina / Jussi Jäppinen, Heli-Maija Voutilainen. - Kopijyvä, 2001.
Verkossa:
http://www.petajavesi.fi/kirkko/
http://www.edu.fi/projektit/tammi/S...javesi.htm
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 25.11.2007) Hei! Tuttavani on haudattu Toijalan hautausmaalle ja kävisin häntä siellä muistelemassa jos vain löytäisin oikean haudan jotenkin. Onko siis Toijalan hautausmaalla infopiste ja kartta josta selviää kuka makaa missäkin tai istuuko Toijalan seurakunnan suntio hautausmaalla varastokopissa neuvomassa turisteja? Täytyyhän jollain olla tieto istumajärjestyksestä mutta saako tavallinen talliainen sellaista tietoonsa?
Toijala on nykyään osa Akaan kaupunkia. Akaan seurakunnan hautausmaatoimistosta voit tiedustella tuttavasi hautapaikkaa.
Yhteystiedot:
Avoinna: ma – pe klo 10 - 11
Seurakuntapuutarhuri
Paula Karvonen 03 - 5413 233, 040-587 3729
paula.karvonen@evl.fi
http://www.akaanseurakunta.fi/
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 11.08.2010) Äitini halusi tulla poltetuksi ja sirotelluksi muistolehtoon. Tyrmistykseni oli suuri, kun kuulin etteivät omaiset saa olla mukana tuhkan laskemisessa, vaan se tapahtuu salaa,ettei tarkkaa paikkaa tiedetä. Olisimme halunneet itse kaataa äitimme tuhkan maahan ja pitää pienen muistohetken. Mitään muistolaattaa äitini ei halunnut. Miten tässä pitäisi toimia? Olemme ymmällämme. Voiko veljeni lähettää äitimme tuhkan postitse minulle, joka vien sen kirkon vahtimestarille?
Koska kysymykseesi oli vaikea löytää yksiselitteistä vastausta, lähetin sen Helsingin Hautauspalveluun, josta sain seuraavan vastauksen:
”On totta että on joitakin muistolehtoja, joihin tuhkan sirottelee vain vahtimestari. Mutta valittavana on myös lehtoja, joissa vahtimestarin mukaankin pääsee. Tuhkan voi siis haudata uurnassa, sirotella lehtoon tai mereen.
Tuhkan voi toki lähettää. Tällöin olisi hyvä kertoa postissa, mitä paketti sisältää. Kirjattuna paketin perille tulo on varmempaa. Lentorahtina Suomeen on tullut uurnia muualta maailmasta tänne haudattavaksi. Joka tapauksessa krematorioon on tuhkaa noudettaessa aina ilmoitettava, minne sen hautaa.”
Vastausta etsiessäni kävin useiden seurakuntien sivuilla ja näyttää siltä että käytännöt tuhkan sirottelussa vaihtelevat eri paikkakunnilla.
Hautaustoimilain 6.6.2003/457 pykälät 18 – 20 käsittelevät tuhkan luovuttamista, hautaamista ja tuhkauksen ja tuhkan sijoittamisen rekisteröimistä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajanta...highlight0
Tässä esimerkkinä Helsingin Seurakuntien tuhkauksesta antamat ohjeet.
http://www.helsinginseurakuntayhtym...eptid=5143
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 27.11.2007) Onko Kulosaaressa joskus kummitellut? Tai mahdollisesti vieläkin.
Tai jossain ihan lähialueella Helsingissä?
Miten vanha Kulosaaren hautausmaa on?
iGS-toimitus ei löytänyt mitään virallista lähdettä koskien kummittelua Kulosaaressa. Muualta Helsingistä sen sijaan löytyy runsaasti kummituksia, niistä voit lukea tarkemmin Sami Aaltosen kirjasta Aavetaloja (Nemo, 2002).
Helsingin seurakuntayhtymästä tiedettiin kertoa että Kulosaaren hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1925.
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 23.03.2007) Hietaniemenkin hautausmaalla on paljon patsaita 1800- luvun lopulta ja 1900 -luvun alkupuoliskolta. Tekijöinä on tunnettujakin nimiä. Löytyykö näistä veistetyistä ja valetuista patsaista kattavaa kokoelmaluetteloa kuvineen ja tekijineen minkäänlaisessa muodossa?
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 30.03.2007) Hei !
sijaitseeko Arlingtonin sotilashaustausmaa (Arlington National Cemetery) Washington D. C.:ssä vai Virginiassa? Kumpi tieto on oikea?
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 14.04.2007) Miten saisi selville henkilön hautapaikan tarkemman sijainnin (hautausmaa on tiedossa: Helsinki Malmi)?
Helsingin seurakuntayhtymän nettisivulla http://www.helsinginseurakuntayhtyma.fi on tieto hautojen sijainnista: "Omaisten hautojen sijaintia voi tiedustella, jos tietää vainajan nimen, kuolinajan tai hautauspäivän. Tiedustelun voi tehdä Malmin hautausmaan toimistosta puhelimitse tai tulemalla käymään arkisin kello 8–15.30. Malmin hautausmaan toimiston puhelinnumero on (09) 2340 2850."
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 25.09.2008) Onko mahdollista päästä saamaan hautapaikkaan rakkaan lemmikkinsä kanssa, joko tuhkattuna tai ruumiina? Voiko ihmisen tuhkat sirotella esim. omaan puutarhaan? Aikaisemmista vastauksista löysin tämän: "Luontoon siroteltaessa olennaista on, että tällöin ei saa muodostua hautaluonteista tilaa. Paikalle ei voi pystyttää esimerkiksi muistomerkkiä." Mikä on tämän säädöksen idea? Eikö siis saa laittaa mitään muistoplakaattia? Miten tätä säädöstä valvotaan? Jos tuhkat voi sirotella omaan puutarhaan, niin voiko sirottelupaikalle istuttaa esim. omenapuuta muistoksi? Mistä johtuu, että ihmisen tuhkan sijoittaminen on tarkkaan säädeltyä? Sehän ei käsittääkseni voi sisältää mitään taudinaiheuttajia tms. eikä se varmaan muutenkaan pilaa ympäristöä lemmikkien tuhkaa kummemmin.
Ihmisen tuhkan sirotteluun ja säilyttämiseen liittyvät tiukat säädökset johtuvat ilmeisesti siitä, että säädöksillä turvataan ystäville ja jälkipolville mahdollisuus tietää, mihin rakas vainaja tai esi-isä on haudattu. Haudat ja hautaus ovat myös yhteisöllinen asia. Siksi krematoriot velvoitetaan kirjaamaan tuhkan sijoituspaikat muistiin ja tuhka täytyy sijoittaa yhteen paikkaan, hautaa ei saa jakaa.
Laissa erotetaan tuhkan sirottelu ja tuhkan sijoittaminen lopulliseen sijoituspaikkaansa. Sirottelu tarkoittaa tuhkan levittämistä muualle kuin virallisesti hautausmaaksi merkitylle alueelle, esimerkiksi yksityiseen puutarhaan, metsään tai merelle. Sirottelu edellyttää maanomistajan luvan, mutta ei velvoita häntä. Alueelle voidaan siis rakentaa ja alue voidaan ottaa muuhun käyttöön. Muistomerkkien pystytys vaikeuttaisi alueen käyttöä jälkeenpäin.
Jos sen sijaan haluat haudallesi muistomerkin, mutta et halua tulla haudatuksi hautausmaalle, lääninhallitus voi anomuksesta myöntää luvan yksityisalueelle hautaamiseen. Tällöin kyse ei ole tuhkan luontoon sirottelusta vaan yksityisen haudan perustamisesta. Ykstyisen haudan voi perustaa vain omistamalleen maalle ja se tulee merkitä sekä maastoon että kiinteistörekisteriin. Yksityisen hauta-alueen voi ottaa muuhun käyttöön aikaisintaan 25 vuoden kuluttua, joten se voi olla jälkeläisille ongelmallinen perintö.
Jos lemmikki on kuollut ja tuhkattu ennen isäntäänsä, tuskin mikään estää pyytämästä, että lemmikin tuhka sijoitetaan isäntänsä arkkuun. Lemmikki rinnastuisi silloin muistoesineisiin, joita arkkuihin joskus laitetaan.
Jos sinulla on tarkkoja toiveita hautauksesi suhteen, sinun kannattaa ehdottasti tehdä hautaustestamentti. Hautaustestamentin tekemistä on käsitelty tälläkin palstalla.
Lähteet:
Metsähallituksen tuhkausta käsittelevät ohjeet:
http://www.metsa.fi/print.asp?Secti...;Item=3353
Helsingin seurakuntayhtymän sivu:
http://www.helsinginseurakuntayhtym...eptid=5143
Hautaustoimilaki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030457
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 26.11.2008) Jäin tässä miettimään uutista jonka kuulin tai näin telkkarissa.Eli onko mahdollisuus Helsingissä Hietalahden hautausmaalle kehittää jouluksi virtuaalikynttilää?Miten tämä tapahtuu.Ainakin muovikrääsä ei jäisi ongelmajätteeksi.
Virtuaalikynttiläpalvelua tarjoaa Lepopaikka.fi osoitteessa http://www.lepopaikka.fi/. Sinne täytyy rekisteröityä ja ostaa käyttöaikaa voidakseen selailla hautakivien kuvia. Myös itse virtuaalikynttilän sytyttäminen on maksullista, ja kynttilä palaa kaksi viikkoa. Maksaminen onnistuu tekstiviestillä tai pankkitililtä tilisiirtona tai verkkomaksuna. Hinnat ja muuta tietoa voi katsoa osoitteesta http://lepopaikka.fi/instructions.php.
Palvelun nettisivuilla kerrotaan, että Hietaniemen hautausmaan hautakivien kuvaaminen on aloitettu, mutta ilmeisesti niitä kaikkia ei ole vielä palvelussa mukana. Hietaniemen sankarihaudat lienee kuitenkin kuvattu kokonaan. Luettelo kuvatuista hautausmaista löytyy osoitteesta http://lepopaikka.fi/yards.php.
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
( 23.11.2009) Hei!
Mistä tulee ja mitä symboloi juutalainen tapa jättää pieniä kiviä haudalle?
Kiitos jo etukäteen!
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
|
Kysymykset:
1 -
20 /
41
<<
1
2
3
>>
Lähetä kysymyksesi
|
|
|
|
|